Sunnuntaina pääsimme viimein tapaamaan Yeti handicraftia, joka valmistaa Mithulle huovutettuja aarteita. On onnekas sattuma, että löysimme tämän sydämellisen perheyrityksen vuoden 2014 loppupuolella, sillä heillä ei ole myymälää.
Lauantaiaamujen Kathmandu- ohjelmaan kuuluu visiitti Farmers marketille, jossa myydään luomuruokaa, mausteita, vihanneksia ja käsitöitä. Shreejana oli myös käymässä markkinoilla, kun kuuli keskusteluni toisen toimijan kanssa ja tuli esittäytymään. Ei mennyt aikaakaan, kun jo olimme tapaamassa häntä, hänen aviopuolisoaan Sirua ja taitavia naisia perheen kodin yhteyteen rakennetuissa tuotantotiloissa Pepsicolan kaupunginosassa (ei ole ehkä vaikeaa arvata mikä tehdas tällä alueella sijaitsee..).
Nepalilaisissa taloissa on yleensä tasakatot ja ne ovat ahkerassa käytössä. Sisällä on päivisin paljon kylmempi kuin ulkona. Kattoterassilla hoidetaan arkiaskareita tai kuten Yetin tapauksessa kirjaillaan eläintohveleille kasvoja. Kirjailutyötä naiset voivat tehdä halutessaan myös kotoa käsin.
Yeti handicraftin tarina sai alkunsa, kun Itä-Nepalissa syntynyt Shreejana ja Länsi-Nepalista lähtöisin oleva Siru tapasivat opiskeluaikanaan Kathmandussa. Kymmenen vuota sitten Shreejana osallistui kolmen kuukauden mittaiselle huovutuskurssille. Kurssilla oli sekä nepalilaisia että länsimaalaisia opettajia. Aluksi Shreejana valmisti huovutustuotteita yksin, mutta pian he saivat enemmän tilauksia Euroopasta ja pystyivät palkkaamaan muutaman lähialueen naisen töihin.
Naiset ovat pääsääntöisesti lähtöisin syrjäisistä vuoristokylistä ja muuttaneet Kathmanduun työn perässä ja lastensa koulutuksen vuoksi. Monet heistä eivät itse ole käyneet päivääkään koulua. Osa naisista on yksinhuoltajia. Tällä hetkellä Yeti työllistää 10-15 naista täysipäiväisesti (määrä vaihtelee, kun osa naisista on esimerkiksi kotikylällään käymässä. Näissä olosuhteissa ihan lyhyitä vierailuja ei tehdä). Shreejana antaa uusille työntekijöille kuukauden mittaisen koulutuksen, jonka jälkeen he ovat valmiita liittymään tuotantotiimiin. Tuotteiden mallit Shreejana suunnittelee yhdessä työntekijöiden ja ostajien kanssa.
Nepalilainen työviikko on kuusi päivää pitkä (sunnuntaista perjantaihin). Lauantait ovat vapaat. Naiset työskentelevät kello 9-17 välillä. Näin he ehtivät lähettää lapsensa aamulla kouluun. Koulu loppuu yleensä kello 15, jonka jälkeen lapset tulevat Yetin talolle leikkimään ja tekemään läksyjä.
Mina on 24-vuotias yhden lapsen äiti ja hän on kotoisin vuoristokylästä, vaikeakulkuiselta alueelta läheltä Kiinan rajaa. Hän on ollut töissä Yetillä 4 vuotta. Mina sanoo, että Kathmandussa hänellä on mahdollisuus tienata omia tuloja ja laittaa lapsensa hyvään kouluun.
Vierailun aikana tyttäremme Asmi ja Manoj viihdyttivät eläintohveleiden pohjia ompelevia naisia kattoterassilla ja minä sain seurata, kun Shreejana ja Mina loihtivat tunnin aikana kasasta villaa upean mökin kissalle.
Vierailun päätteeksi söimme isot annokset Shreejanan valmistamaa herkullista daal bhaattia. Kanaa, pinaattia, kasviskastiketta ja daalia oli kokattu (järkyttävän suuri annos) meitä varten. Shreejana ja Siru eivät voi nepalilaisten perinteiden mukaisesti syödä mausteita tai lihaa pariin viikkoon lähiomaisen poisnukkumisen jälkeen. Onneksi loppuruoka meni hyviin suihin: koulusta tultuaan työntekijöiden lapset pääsivät suoraan ruokapöytään.
