“Minä olen vanha ja asun vuokrahuoneessa. Työn avulla pystyn maksamaan vuokrani ja säästämään eläkepäiviä varten, kun en ole enää kykenevä työskentelemään. En halua olla yksin kotona. Työ on kuin urheilua, se pitää sairaudet poissa.” Januka, 60-vuotta
Chitwanin Sauharassa ei näy vuoria. Sen sijaan kadulla tulee pian vastaan norsu. Sauharaa ympäröivä luonnonsuojelualue on täynnä elämää. Joen penkan hietikossa makaa krokotiilejä paistattelemassa päivää yhtä liikkumattomina kuin patsaat. Metsän siimeksessä asustelee tiikereitä, peuroja, virtahepoja ja villinorsuja. Vähäliikenteisillä kaduilla kulkee hevosten vetämiä koristeellisesti maalattuja vaunuja. Katukuvan suosituin ajoneuvo on kuitenkin polkupyörä.
Sauharassa toimiva Sapana design (Sapana – women skills development project) on naisille suunnattu projekti, jonka toiminta alkoi kymmenisen vuotta sitten. Sen tavoitteena on vähentää köyhyyttä kouluttamalla naisille käsityötaitoja ja työllistämällä käsitöiden valmistuksen parissa. Sapana tarkoittaa nepaliksi unelmaa ja päivän mittaisen vierailun aikana opimmekin, että monille naisista työ on unelmien mahdollistaja.
Monilla Sapanan naisista ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua ja he vastaavat perheensä elatuksesta yksin. Tällä hetkellä järjestö työllistää kaksitoista naista. Kahdella naisista on alle kouluikäisiä lapsia, jotka he voivat ottaa mukaansa töihin. Tiloista löytyy myös pinnasänky päiväunien varalle. Myös viereisen hotellin omistajapariskunnan tyttö tulee usein mukaan leikkeihin.
Sapana valmistaa leluja, monenlaisia sistustuotteita kuten käsinpainettuja tyynynpäällisiä ja punottuja koreja ja vaatteita. Sapanan naiset ovat vuosien varrella saaneet apua tuotteiden suunnittelussa ja uusien tekniikoiden oppimisessa lukuisilta länsimaalaisilta suunnittelijoilta ja vapaaehtoisilta. Ja uusia ideoita etsitään, suunnitellaan ja kokeillaan jatkuvasti!
Toimintaa vetää 20-vuotias opiskelijatyttö Sarmila. Sarmila työskentelee Sapanan naisten kanssa sunnuntaista perjantaihin klo 10-16 ja työn avulla hän rahoittaa aamu- ja iltaopinnot collegessa. Lauantai on kaikille vapaapäivä. Sarmilan työnkuvaan kuuluu kankaiden ja muiden materiaalien tilaaminen, tilausten vastaanottaminen, yhteydenpito asikkaisiin ja toiminnan koordinointi.
Esitimme naisille kysymyksen ja yllätykseksemme he eivät olleet lainkaan ujoja vastaamaan. Kysymys kuului: Mitä tämä työ merkitsee sinulle?
”Minä en ole fyysisesti vahva. En pysty työskentelemään ulkona kovassa helteessä. Tämä työ ei ole fyysisesti kuormittavaa, työtilat ovat hyvät ja pääsen toteuttamaan itseäni uusien mallien suunnittelun parissa.” Anita, 40
”Hollantilainen Selja aloitti tämän projektin, hän opetti meitä ja me opimme todella paljon. Aluksi työskentelimme pienessä talossa, nyt isossa. Tämän työn avulla pystyn tukemaan perhettäni ja maksamaan lasten koulumaksut. Minulla on myös pieni lapsi joten en voi työskennellä ulkona. Tämä työ on todella hyvä minulle.” Saraswathi, 30
”Olen fyysisesti heikko ja minulla munuaissairaus. Ulkotyöt ovat liian raskaita ja täällä opin samalla uusia taitoja. Työn avulla pystyn maksamaan lasteni koulutuksen ja ostamaan riisiä ja vihanneksia.” Lakshmi, 33
Sapanan talolla viettämäämme päivään mahtuu paljon naurua ja sydämellisiä keskusteluja. Naiset kertovat avoimesti perheestään, näyttävät lastensa valokuvia ja ovat ihastuneita, että pikkuapurimme puhuu hieman nepalia. Suomesta saapuneet tuliaismakeiset jaetaan naisten kesken kotiinviemisiksi lapsille.
Kello neljältä naiset lukitsevat työtarvikkeet Sapanan talon uumeniin ja on aika kiittää heitä hienosta päivästä. Sarmila nousee pyöränsä selkään ja aloittaa matkan kohti koulua.
