Käytämme eväseitä auttamaan sinua navigoimaan tehokkaasti ja suorittaaksemme tiettyjä toimintoja. Löydät tarkempaa tietoa kaikista evästeistä alla olevien kategorioiden alta. ”Välttämättömiksi” kategorioituja evästeitä säilytetään selaimessasi, sillä ne ovat välttämättömiä sivuston perustoimintojen käyttämiseksi....
Tarvittavat evästeet ovat ratkaisevan tärkeitä verkkosivuston perustoiminnoille, eikä verkkosivusto toimi tarkoitetulla tavalla ilman niitä. Nämä evästeet eivät tallenna henkilökohtaisia tietoja.
Analyyttisiä evästeitä käytetään ymmärtämään, miten kävijät ovat vuorovaikutuksessa verkkosivuston kanssa. Nämä evästeet auttavat tarjoamaan tietoa kävijöiden lukumäärästä, poistumisprosentista, liikenteen lähteestä jne.
Mainosevästeitä käytetään tarjoamaan kävijöille räätälöityjä mainoksia sivujen perusteella, joilla he ovat käyneet aiemmin, ja analysoimaan mainoskampanjan tehokkuutta.
Melkein kolme viikkoa Nepalissa on lentänyt kuin siivillä. Olemme ehtineet tavata muutamia aarteiden valmistajia, lähettää rahdin Suomeen, viettää aikaa ystävien kanssa sekä vierailla Mithun kotikylällä ja Pokharan upeissa vuoristomaisemissa.
Täytyy myöntää, että joulusesongin jäljiltä olimme aika poikki, mutta nyt alkaa taas olla energiavarastot ladattuna ja on ilo alkaa rakentamaan Mithun vuoden 2018 aarrevalikoimaa yhdessä käsityöläisten kanssa. Tavoitteena olisi löytää muutama uusi suurella sydämellä toimiva valmistaja ja jotain on jo mielessä. Haaveena on ainakin, että pääsisimme matkaamaan (pelottavaa vuoristotietä) Janakpurin kaupunkiin, joka on lähellä Intian rajaa. Siellä syntyy upeita Mithila aarteita.
Nepalissa (etenkin Kathmandussa) on tällä hetkellä todella kylmä, etenkin iltaisin, öisin ja aamuisin. Olen todella kiitollinen, että villasukat tulivat mukaan. Päivällä ulkona selviää auringon paistaessa pitkähihaisella, mutta auringon laskettua tekee mieli pukea pilkkihaalari (sitä ei kyllä ole mukana, mutta iso shaali ajaa onneksi saman asian ja niitähän täältä löytyy). Poikkeuksena superlämmin auringonpaiste kylällä, jonka ansiosta uskallauduimme joelle piknille ja joku hurjapäisempi vielä pulahtamaan jääkylmään veteenkin.
Löysimme pienen asunnon, jossa on kaksi huonetta ja parveke. Asunto sijaitsee kävelymatkan päässä turistikeskittymästä, Thamelista. Parvekkeeltamme voi seurata paikallisen autokoulun ajoradan menoa: näyttää hassulta, kun pikkuautot ja mopot puikkelehtivat pienellä radalla muovitorsojen väleistä. Suihkustakin tulee lämmintä vettä – ei ihan luvattua 24h vuorokaudessa, mutta välillä kuitenkin.
Riisi alkaa jo nyt tulla korvista ulos, koska olemme syöneet pääsiassa sukulaisten ja ystäviemme kotona tai paikallisissa keittiöissä ja tapaan kuuluu, että riisiä laitetaan lautaselle VALTAVA keko. Suomalainen ”mitään ei saa jättää lautaselle”- kasvatuksen saanut sitten vetää lautasen tyhjäksi vaikka mahalaukku olisi sanonut jo kauan sitten ei. Onneksi meillä on nyt oma pikkukeittiö ja tällä viikolla pääsemme paikalliselle Le Sherpan Farmers marketille ostamaan luomuvihanneksia ja muita herkkuja. Erityisesti tuoreita vihanneksia on ikävä.
