Viime yönä vaihtui vuosi ja tänään elämme 1.1.2075. Koulujen loma-aika ja vuoden vaihtuminen on selvä merkki vuodenajan vaihtumisesta. Lämpötilat ovat kohonneet huomattavasti (uima-altaat on nyt auki, eihän kukaan hullu talvella ui, kun on vain 25 astetta lämmintä..) ja monsuunin lähestymisen huomaa kasvaneista sademääristä. Mieluummin sitä kuitenkin mutavellissä rämpii kuin kävelee jatkuvassa pölypilvessä. Lapset iloitsevat lomasta, mutta monelle aikuiselle tämä on vuoden stressaavinta aikaa taloudellisesti.
Nepalissa kaikki vähänkin paremmin toimeentulevien perheiden lapset menevät kouluun jo kolme vuotiaana (ja kyllä siellä koulussa ihan kirjojen kanssa opiskellaan ja kokeitakin tehdään, mutta vähän silti epäilen kuinka paljon siellä opitaan). Nyt loma-aikana lapset ovat usein vanhempien mukana töissä: lähiravintolassa on pikkuapurille monta leikkikaveria, ohitse hurahtavassa kuorma-autossa vilahtaa pieni apukuski ja siistijä didimme tytär leikkii kattoterassilla äidin tehdessä hommia.
Mekin olemme päässeet vierailemaan useissa paikoissa, useilla eri kokoonpanoilla. Viime viikolla olimme vesipuistossa, missä on erityisesti aikuisille pelottavia vesilikumäkiä (lapset eivät niitä tuntuneet pelkäävän) ja RAIN DISCO. Tämä sadedisco on pimeä halli, jossa soi tekno ihan liian kovalla pimeässä huoneessa ja katon sprinlereistä valuu vesi päälle. Ihan mieletöntä!
Tällä viikolla vierailimme kolmena eri päivänä CAM – Children art museossa. Heillä oli loma-ajan kunniaksi päivittäin vaihtuvia pisteitä, jossa pääsi askartelemaan, muovailemaan, ohjaamaan robottia, leikkimään limapalloilla vesivadissa, rakentamaan pilleistä torneja ja paljon muuta. Pikkuapurilla oli kaikkina kolmena kertana eri ystävä mukana ja tytöt nauttivat paikasta valtavasti. Nepalista on haastavaa löytää paikkoja lapsille, jossa kannustetaan luovuuteen. CAM on siis todella ainutlaatuinen!
Myös meidän kotitaloomme on tullut 6-vuotiaan koululaisen ensi lukuvuoden kirjat. Niiden paino on valehtelematta kymmenen kiloa. Monille perheille tämä on todella stressaavaa aikaa ja stressin suhde kasvaa suoranaisesti suhteessa lapsilukuun. Juuri nyt pitää maksaa lukukausimaksut, kirjat, vihot, kynät ja koulupuvut. Tavallisessa Boarding schoolissa hinnaksi nousee helposti 200-250 euroon per lapsi. Hallituksen kouluissa hinnat ovat alhaisemmat, mutta köyhissä perheissä koulupuku ja kirjamaksutkin saattavat olla liikaa. Useilla vähävaraisilla perheillä ei ole pankkitiliä jonne säästää rahaa vuoden aikana eikä toisaalta sellaisia tulojakaan joista olisi mahdollista säästää. Jokainen voi laskea mitä perheelle jää käteen jos esimerkiksi perheen kuukausitulot ovat 300-400€ ja siitä maksetaan eläminen sekä koulun kuukausimaksut (boarding schoolissa noin 50€/lapsi, hallituksen kouluissa vähemmän).. Monet vanhemmat haluavat kuitenkin laittaa lapsensa parempaan kouluun, jos se vain on suinkin mahdollista. Boarding schoolissa opitaan myös englantia ja siitä on paremmat mahdollisuudet ponnistaa eteenpäin. Erityisesti monet luku-ja kirjoitustaidottomat naiset kokevat todella tärkeäksi, että heidän tyttärensä saavat hyvän koulutuksen.
Loma jatkuu vielä muutaman päivän. Meillä alkaa viimeinen kuukausi Nepalissa. Aika paljon on jätetty juttuja viime tippaan. Epäilen että aika vauhdikasta menoa siis luvassa.
