Kukko alkaa kiekumaan korvanjuuressa noin kello viisi aamulla. Yritämme jatkaa unia, sillä peiton alla on lämmintä. Aamut ovat jäätäviä ja sakea usva peittää kaiken alleen.
Kylmyydestä huolimatta aamut ovat touhua täynnä. Joku kantaa vettä kaivolta, toinen sytyttää keittiökatokseen tulet ja kolmas lakaisee lattiat. Perinteisesti samassa talossa asuu useampi sukupolvi ja päivän arkiaskareet jaetaan. Esimerkíksi Mithun talossa asuu hänen molemmat poikansa, toisen pojan perhe ja heidän 2-vuotias tyttärensä sekä Mithun aviomiehen 80-vuotias äiti.
Vähän ennen puolta kahdeksaa olemme uskaltautuneet ulos koloistamme ja se pesee kasvot jääkylmällä vedelle ken uskaltaa. Puemme pipot ja kääriydymme suurien huivien sisään. Sen jälkeen kävelemme teekahvilalle.
Teekahvilalla kokoontuu aamuisin koko kylän väki vauvasta vaariin. Pöytiä ei ole ja tuolejakin vain muutama. Maahan on levitetty oljesta punottuja mattoja. Tilaamme maitoteet ja keitetyt kananmunat jokaiselle. Useimmat lapset syövät pikkupaketin keksejä. Jokainen keksi uitetaan huolellisesti makeassa maitoteessä.
Teekahvilalta lapset menevät koteihinsa vaihtamaan koulupuvut päälle ja lähtevät opinahjoihinsa. Aikuiset palaavat omiin töihinsä. Gandharba kylällä olevat miehet (jotka eivät ole töissä Kathmandussa, Pokharassa tai soittamassa busseissa) valmistavat yleisimmin päivät sarangeja (neljäkielinen jousisoitin). Naiset osallistuvat kyläkomitean kokouksiin, valmistelevat lounaan, pesevät pyykit ja käyvät ostoksilla. Nuoremmat lapset juoksentelevat pihamaalla.
Kello 11 syödään riisi, linssikastike (daal) ja yleensä joitain kasviksia (kuten pinaattia tai perunaa kastikkeessa). Lounasaikaan aurinko on työntänyt usvan pois ja ilma muuttuu täysin. Hei hei hetkeksi pipo, takki, shaali, pitkikset, villasukat sun muut.
Iltapäivällä jatketaan askareita: valmistetaan sarangeja, nukutetaan taaperoita, ruokitaan eläimiä, haetaan heinää ja puita metsästä, käydään kaupungissa tai irrotetaan maissinjyviä korresta.
Tällä viikolla yhtenä iltapäivänä puoli kylää kokoontui paloittelemaan puhvelia. Puhvelioperaatiossa meni tunteja, mutta lopulta parisataa kiloa lihaa oli jaettu 26 yhtä suureen kasaan joista yhtä monta perhettä haki oman osuutensa. Mitään ei heitetty hukkaan ja esimerkiksi Mithun talolle päätyi puhvelin jalka. Illalla jokainen perhe viipaloi saamansa lihat ohuiksi suikaleiksi ja laittoi suikaleet kuivumaan tulelle. Ja illalla oli tietysti ruokana mitäpä muutakaan kuin puhvelia.
Viiden kuuden maissa aurinko alkaa laskea mailleen ja jos olemme onnekkaita eivätkä pilvet peitä näkymää voimme ihailla Annapurnan lumihuippuja pihamaalta. On taas aika pukea pipot, takit, huivit, pitkikset ja villasukat ylle.
Illalla perheet kokoontuvat kokkaamaan ja seurustelemaan toistensa kanssa (kylän kaikki asukkaat ovat sukua toisilleen joten kokoonpano vaihtelee). Tämä tapahtuu usein kynttilän valossa, sillä sähkönjakelu katkeilee vähän väliä.
Kun ruoka on valmista otetaan lautaselle muutama pala lihaa ja mukiin riisiviinaa, roksia. Niitä sitten nuotion lämmössä maistellaan kunnes ilta päättyy ruokailuun viimeistään kahdeksalta. Ruuan jälkeen kukaan ei enää juo alkoholia.
Jos sähköä on saatavilla saattaa perhe katsoa yhdessä elokuvaa. Usein nämä elokuvat ovat joko intialaisia saippuaoopperoita (joista ei draamaa puutu) tai kiinalaisia action pläjäyksiä jossa mätetään toisia köniin minkä ehditään.
Yhdeksältä talo hiljenee.
