Ihan aina en osaa arvostaa asioiden tapahtumista omalla painollaan, mutta pääsääntöisesti paikallinen tapa toimia tekee helposti stressaantuvalle mielelleni hyvää. Toisin kuin usein länsimaissa kuvittelemme, Aasiasta ei saa kaikkea rahalla. Ihmiset arvostavat rauhallista elämäntyyliä ja menevät helposti sieltä mistä aita on matalin. Ihan vain siksi, että se riittää.
Nepalilaisen aikataulun mukaan kaikki tapahtuu aina vähän myöhässä. Ollaan ihan aikataulussa jos tullaan puoli tuntia myöhässä sovitusta (usein tunti). Kun kukaan muu ympärillä ei hötkyile, se ei haittaa.
Monet nepalilaiset työskentelevät todella pitkiä päiviä, jopa aikaisesta aamusta myöhään iltaan (esimerkiksi hotelleissa ja ravintoloissa). Työn lomassa kuitenkin ehditään myös usein rentoutua: jutella kavereiden kanssa, juoda teetä tai pelata korttia. Ravintoloissa tämä näkyy asiakaspalvelun hitautena ja totaalisena puuttumisena. Toisaalta uusien ihmisten kanssa ehditään myös tutustua syvällisemmin ja elämäntarinoita jakaa puolin ja toisin. Mitä sitten, että wc ei ole siivottu länsimaalaisin standardein ja kahvin saamisessa kestä puoli tuntia (kunhan se kahvi on hyvää!).
Sitten, kun ryhdytään toimeen, asiat hoidetaan hyvin ja omasta ammattitaidosta ollaan ylpeitä. Kaikkea ei saa rahalla. Esimerkiksi allo (nokkos)kankaiden erikoisempia kuvioita on hankalaa löytää millään rahalla. Kankaiden kutojat ovat usein lähtöisin köyhistä oloista, mutta eivät ole kiinnostuneita valmistamaan kyseisiä kuoseja, koska se on liian työlästä.
Suomessa oma pääni pyörii sesongin huippuhetkinä sellaisilla kierroksilla, että oksat pois. Täällä en ole koskaan nähnyt kenenkään hermostuvan. Paitsi joskus liikenteessä.
Täytyy vielä tähän loppuun mainita, että sitten kun täällä asiat alkaa tapahtumaan niin siinä ei paljon kysellä. Esimerkiksi viikon takaisessa hääjuhlassa odottelimme varsinaisen juhlan alkua melkein 1,5 vuorokautta ja sitten yht’ äkkiä kymmenessä minuutissa piti pukeutua parhaimpiinsa ja lähteä bileisiin. Kaikella on aikansa.
